Konferenssiin kuuluu myös workshopit tai parhaimmillaan work and shopit.
Kiipesin pienen persoonallisen, hauskaa vaatesuunnittelua myyvän kaupan kapeaan ylimpään kerrokseen. Alempiin jäi trumpettia soitteleva muusikko ja paremmin hyllytetyt vaatteet. Ostin kaksi, hienoja.
Yhäällä oli vain vaatekasoja. Lajitelematta mutta halvalla.
Vedin isosta kasasta pilkistävästä mustasta karvanarusta. Ja kättäni alkoi nuolla kaunis musta kissa, upea narttu. Kehräsi ja paneutui takaisin vaatekasaan.
Hyvä vaatekauppa.
maanantai 29. lokakuuta 2012
torstai 25. lokakuuta 2012
Vähän muistiinpanoja
Ihan ensimmäiset puhujat olivat hyviä mutta liian innostuneita aiheestaan ja siten sekä ehkä kapeita että rönsyäviä. Tai vika oli minussa. Mutta pystyin formuloimaan vanhan ajatukseni paremmin: somessa lokaalisuus voi tarkoittaa muuta(kin) läheisyyttä kuin maantieteellistä. Siis että lokaali ei tarvitse samalla fyysisellä vaikka paikkakunnalla olemista vaan saman kulttuurisen lokeron jakamista. Tällä formulaatiolla voi olla vaikutusta paikkallis - globaali -retoriikalle. Täytyy työstää eteenpäin, varsinkin idean vaikutusta muihin janoihin ja ulottuvuuksiin, joita olen pohtinut.
Samalla pohdin millainen valintojen ja sttumien summa on suuri tieteellinen konferenssi. Esityksiä, tapaamisia, ajatuksia. Varsinainen vyyhti ja jokaiselle osallistujalle erilainen.
Eli siis sekaan vain.
Valitsin aamun kanavaksi lopulta sen somea filosofiasta katselevan.
Ja jo ensimmäinen puhuja pohti hienosti käsitteiden cooperation ja coordination eroa. Hänen pointtinsa oli, jotenkin Witgenstainiin (vlineen ja sisällön yhteydestä) ja kultturiantropologisiin teorioihin perustuen, että some vie meitä vähenpään koordinaatioon puhumattakaan johtamisesta ja siis kohti yhteistyötä. Ja tämä prosessi on antropologinen eli että ihmisyhteisö on uuden olemisen opettelun edessä ja että se vaatii koordinaatiota ja johtamista, mutta sen tulos siis muuta. Hyviä käsitteitä pistää johonkin kenttään!
Toisessa pohdittiin muutosta, jossa vastakohtien kautta etenevä ajattelu ei ole uudessa ympäristössä kovin kiinnostavaa, vaan asit etenevät (välillä hegeliläisen) asioiden dialektisen prosessin kautta. Verkko tukee siis sekä-että logiikkaa, joka muuttaa ajatteluamme. Olen tuon itsekin satoja kertoja kirjoittanut. Mutta nyt teoriapohjana on Adorno, täytyy varmaan lukea. Omassa ajattelussani olen puhunut useista simultaaneista totuuksista. Mutta on vielä yksi mahdollisuus: kaikki totuudet ovat vääriä! Lohduttavaa.
Sitten opin että liian nopea ja huono englanti ei ole kommunikaation väline, mutta perusidea, että verkon todellisuutta ei voi ymmärtää tai tulkita tai arvioida perinteisin naturalistisin lähtökohdin tai menetelmin on hyvä.
Ja sitten tosi hauska esitys eksistenssin ja essenssin suhteesta kertomuksessa Troijan Helenasta (känntyisköhän noin?). En kyllä ymmärrä miten se liittyy kokonaisaiheeseen, mutta teki surulliseksi. Helena, kun lopulta löytyi, ei ollutkaan Se Helena ja katosi siis samalla. Tai ehkä se liittyy.
Samalla pohdin millainen valintojen ja sttumien summa on suuri tieteellinen konferenssi. Esityksiä, tapaamisia, ajatuksia. Varsinainen vyyhti ja jokaiselle osallistujalle erilainen.
Eli siis sekaan vain.
Valitsin aamun kanavaksi lopulta sen somea filosofiasta katselevan.
Ja jo ensimmäinen puhuja pohti hienosti käsitteiden cooperation ja coordination eroa. Hänen pointtinsa oli, jotenkin Witgenstainiin (vlineen ja sisällön yhteydestä) ja kultturiantropologisiin teorioihin perustuen, että some vie meitä vähenpään koordinaatioon puhumattakaan johtamisesta ja siis kohti yhteistyötä. Ja tämä prosessi on antropologinen eli että ihmisyhteisö on uuden olemisen opettelun edessä ja että se vaatii koordinaatiota ja johtamista, mutta sen tulos siis muuta. Hyviä käsitteitä pistää johonkin kenttään!
Toisessa pohdittiin muutosta, jossa vastakohtien kautta etenevä ajattelu ei ole uudessa ympäristössä kovin kiinnostavaa, vaan asit etenevät (välillä hegeliläisen) asioiden dialektisen prosessin kautta. Verkko tukee siis sekä-että logiikkaa, joka muuttaa ajatteluamme. Olen tuon itsekin satoja kertoja kirjoittanut. Mutta nyt teoriapohjana on Adorno, täytyy varmaan lukea. Omassa ajattelussani olen puhunut useista simultaaneista totuuksista. Mutta on vielä yksi mahdollisuus: kaikki totuudet ovat vääriä! Lohduttavaa.
Sitten opin että liian nopea ja huono englanti ei ole kommunikaation väline, mutta perusidea, että verkon todellisuutta ei voi ymmärtää tai tulkita tai arvioida perinteisin naturalistisin lähtökohdin tai menetelmin on hyvä.
Ja sitten tosi hauska esitys eksistenssin ja essenssin suhteesta kertomuksessa Troijan Helenasta (känntyisköhän noin?). En kyllä ymmärrä miten se liittyy kokonaisaiheeseen, mutta teki surulliseksi. Helena, kun lopulta löytyi, ei ollutkaan Se Helena ja katosi siis samalla. Tai ehkä se liittyy.
perjantai 19. lokakuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)